Sanoinkuvaamattomasta kauneudesta

Mitä tarkoittaa moderni mystikko?

En tarkoita modernilla mystikolla mitään epätavallista. Sana moderni kumoaa mystiikan sanasta mystinen, mutta säilyttää sen perimmäisen merkityksen, joka minulle on lepääminen tässä näin, juuri nyt, kokien kaiken suuruden kaikessa rajallisuudessa. Ensin hyväksyn itseni. Sitten minua ei enää ole olemassa.

En väitä, että olisin ymmärtänyt elämästä yhtään mitään sen kummempaa kuin kukaan muukaan on ymmärtänyt, mutta toisinaan kokemukseni on sanoinkuvaamaton. Kuluva hetki on yksinkertaisuudessaan taianomainen; siinä ei ole mitään mystistä vaan koko olemassaolo on niin kiehtova kokemus, että siinä voi vain levätä. Juuri oikeat ihmiset ja asiat ilmestyvät eteeni aivan, kuin joku suurempi sisälläni kiinnittäisi huomioni niihin. Elämä tuntuu olevan paikallaan täsmälleen sellaisena kuin se on. Se on oikeastaan jokapäiväinen kokemukseni. Toisaalta olen alati aallonharjalla, enkä kykene valitsemaan sanoinkuvaamatonta kauneutta niin usein kuin tahtoisin. Tiedän sen olevan totuus, mutta joskus valitsen kärsimisen, koska en osaa paremmin. Elämäni jatkuu näin, niin kauan, kuin on jatkuakseen. Aivan viime aikoina olen kuitenkin oppinut hyväksymään jopa kärsimyksen tai olla kutsumatta sitä mitä ahdingossa koen nimellä kärsimys. Tärkeintä on kuunnella itseään ja antaa itsensä olla mikä se on, itsekäs ja lähestulkoon aina väärässä. Olen huomannut, että on turhaa vaatia suorittamista silloin, kun se on mahdotonta.

Kärsimyksen purkua unitilassa

Näin unta, jossa olin ampunut itseäni vatsaan ja tiesin olevani kuolemassa. Viimeisiä ajatuksiani oli se, että yksi rakkaista siskoistani vihaa minua. En edes tiennyt tarkkaan miksi, mutta tämä oli kokemukseni silloin. Ei hän minua vihaa, mutta on suuttunut, koska joku käytöksessäni on ärsyttänyt häntä. Ja minä olen loukkaantunut hänelle, koska hän on loukkaantunut minulle. Rakkautta se on sellainenkin tanssi. Minä asuin unennäköhetkellä Budapestissa, hän asuu Gran Canarialla. En tiedä koska tapaamme seuraavan kerran, ehkä unitilassa.

Juuri nyt tätä tekstiä viimeistellessäni Helsingissä ja aiemmin Budapestissa koin kovia varjoja pimeän valon läpi. Kuulin ajattelevani, että minun olisi parempi olla kuollut. Tahdoin, tai pikemminkin joku ajatus ajatuskentässäni tahtoi, että lähtisin tästä kehosta. Sitten vain annoin tuon ajatuksen tulla ja ajattelin, että en ole enää olemassa. Tämä universumi, jota katselen tämän kehon läpi olisi sammunut, mutta kaikki muu olisi jatkanut tuikkimistaan kuten aina ennenkin.

Takaisin valvetilaan

Tilanteita, jotka kauneudessaan ylittävät käsityskykyni tulee eteeni vuolaana virtana, jos vain olen valmis ne elämääni poimimaan. Pakko ei ole, ihmisenä minulla on vapaa tahto nähdä asiat aivan kuten tahdon. Asiat ovat asioita ja tapahtumat tapahtumia ja ihminen itse päättää näkökulmansa pahasta tai hyvästä.

Vallitseva tunne on sanoinkuvaamaton, joten sitä on turha yrittää edes kuvailla. Jos yrittäisin, se on havahtuminen siihen, että minä olen osa ikuisuutta ja näin ollen kuolematon. Olen aina ollut ja tulen aina olemaan. Juuri nyt olen Maassa kokemassa miljardien hermojärjestelmien kautta yhteyttä ja kaikkea mitä elollinen olento voi kokea. Se on palkitsevaa ja siinä valossa kokemusten laadulla ei ole merkitystä, kaikki vain ovat.

Se mikä näennäisesti on surua tai murhetta on toiselta kannalta katsottuna äärimmäisen arvokas paikka kasvulle. Voin toki vastustaa, mutta helpointa on sallia se mikä on. Mieleni tekisi vastustaa tämänkin kirjoittamisen turhanpäiväiseksi jorinaksi, jota olen vain kopioinut ansioituneiden opettajien puheesta tai tekstistä ja muka sisäistän tämän itse. Annan mielen olla. Avain on olla uskomatta mitä se mielessäni sanoo. Ansioitunut opettaja nimittäin sanoo mitä sanoo, jotta oppilas voi kuulla ja myötävärähdellä sisäisen opettajansa kanssa.

Rakkaani muutti muutama hetki sitten opiskelemaan toiseen maahan. Hänen opintonsa tapahtuvat kolmessa eri maassa. Minä muutin mukana Unkariin ja sydämeni tietää, että kohta korvani kuuntelevat unohtamaani kieltä Belgiassa. Hyppään tuntemattomaan, koska voin ja tahdon.

Heräsin siihen, että elämäni on polkenut paikallaan viimeisen vuoden ajan. En ole tarpeeksi tyydyttävällä tasolla noudattanut aktiivista mallia, joka tekee mitä tahansa työtä, josta saa rahaa ja voi antaa osansa yhteiskunnalle. Mitä sillä on väliä? Olen oppinut elämään hyvin pienillä tuloilla ja tehnyt vain projekteja, joissa olen voinut olla mukana sydämestäni. Muutama projekti on alkanut maistumaan puulta. Minulla ei ole ollut enää syytä herätä sängystä. Olen tuhlannut aikaani katsomalla hyödytöntä viihdettä televisiosta tai kännykän näytöltä. Budapestissa televisio oli onneksi kytketty pois seinästä, koska elokuvissakin bamlataan siellä sukulaiskieltä ja kanavat lienevät hallituksen hallinnassa.

Elää unelmaansa on ainoa vaihtoehtoni

Aivan pikkupoikana ensimmäiset mielenkiintoiset asiat minulle olivat muistaakseni mikrofoniin laulaminen, esiintyminen kameralle, tarinoiden tekeminen leikkikaluilla, piirtäminen ja musisointi. Sitä enemmän havaitsen ahdistusta kehossa ja mielessä, mitä vähemmän jatkan leikkiä aikuisena.

Toiveammattini yläasteikäisenä oli näyttelijä. Olin todella kiinnostunut teatterista siihen asti kunnes pääsin ilmaisutaidon lukioon Tampereella ja itsetuntoni näyttelijänä romahti. Kärsin tuolloin masennuksesta ja valitsin mennä tiloihin, joissa en kykene tekemään yhtään mitään. Aloin esittämään epävarman roolia enkä enää säteillyt luontaista valoani kuten pienen taiteellisen maalaisteatterin kesänäyttämöllä yksitoista-vuotiaasta kahdaksantoista-kesäiseen. Tai Tampereen komediateatterin iltaoppilaana Häräntappoaseen Alluna pikkutähden ohjaamana. Lukiossa löysin kuitenkin uuden kiinnostuksenkohteen videotyöstä ja sillä linjalla olen edelleen, se ei ole tyytymistä vähempään, jonka arvoinen olen.

Joku järjetön osa minussa jarruttaa silti ja estää etenemästä valitsemallani uralla. Se saa luvan nyt päättyä ja onkin onnekseni päättymässä. Riikinkukolla ratsastavan lapsisoturi Karttikeyan vaikutus alkaa jumaltähtikartastossani olla ohi näillä näppäimillä kertoi veda-astrologini jo pari vuotta sitten. On jännä huomata, kuinka se mitä tähtien mukaan itse itsestäni uskon on menossa oikeasti oikeampaan suuntaan.

Olen lopettanut viimeisen kahden vuoden aikana pelkäämisen pelkäämisen lähes kokonaan. Minua ei siis pelota pelätä. Pelolla on tapana toimia toiveiden tavoin. Jos pelkään jotakin, se varmasti on kohdattavanani. Voin pelon sijaan ottaa vastaan haasteet ja helposti nousta rajoitteiden yläpuolelle. Se on yllättävän helppoa, vaikka kärjistyykin usein konfliktitilanteisiin läheisteni kanssa. Valinta olla läsnä käy tärkeämmäksi ja tärkeämmäksi ja jokainen emotionaalisesti tai fyysisestikin haastava tilanne on tavattoman ainutlaatuinen mahdollisuus kasvaa.

Olenpa minä missä maisemassa mielen tai materian tasolla Puhdas Yhteys säilyy, se on ikuista ja riippumaton pienestä minusta, pienistä meistä.

Näin kirjoitin Budapestissa, Helsingissä ja Tampereella ehkä jopa Sastamalassa 7 kuukauden ajatushiomalinjalla. Kirjoitin tämän itseäni varten yhtään vähättelemättä tekstini arvoa osille itseäni.

9. elokuuta 2018, Helsingin Kalliossa

Sami Sampo Salminen

(article photo is a screen shot from a video captured by Daniel Sipos)


LIITEARTIKKELI SADASIVALTA – APPENDIX FROM SADASIVA

An Invitation to Ascension

If one can, even for an instant, be free from the limitations of belief, judgment and previous experience, the Universe instantly becomes completely different.  It is not that one breaks physical laws; rather, one flows in harmony with different physical laws, those that are not commonly known or used. When one is adept with this ability, the full range of the natural Universe is open for exploration and development.

It is not that some precious few are open to higher experience and ability: all are.  It is not that only a fortunate few can break the restricting confines of their limited pasts and be born into a new world of manifest splendor.  All can.

What is required is nothing more than to stop supporting the old, destructive beliefs by our continual, unconscious choice.  How can a choice be unconscious? If we turn often enough from the light, we may forget that we possess the power to turn back toward the light at any instant of time.  This act of forgetting makes us as if unconscious of our continual, every-moment repeated choice to believe we are limited, finite beings, not the Sons and Daughters of God.  As we believe, so we act.

Stretch your mind with me ⎯ even for an instant will be enough.  Imagine for the briefest of moments that the ancient echo coming down to us from all lands and cultures is in fact literally true.  Dream with me for just an instant that you ⎯ I mean you! You who are reading this right now! You who are looking at this page with your lovely eyes!  You, conscious being, just a foot or so in front of these words! Dream that you really are born to be the Master of Creation, you really were created in God’s own image, that all your beliefs about limitation and suffering are nothing other than a particularly cunning lie, created by your own illusory ego.

Where does that leave you now?  Flying with the eagles, running with the lions, swimming with the dolphins, uprooting trees with the elephants?  Yes, of course, and infinitely more besides, for these are among the least of the strengths in my Garden.

Join with me in this magical dream and I promise you, you will dream no longer ⎯ all of space and time will bow down before you, for you will again remember your oneness with your Maker. . . . For when you were created, you were created in the image of your Creator.  All God’s strength is yours ⎯ not as some ideal fancy but in Reality, both now and forever.

And what need you do to realize this glorious Truth, far beyond the power of any words to adequately describe?  Only stop being someone other than who you are. Only stop supporting the dreams of illness and death and suffering.  Only stop turning every moment from the light of perfect Silence, burning for you forever in your heart, if you acknowledge it or even remember it not.  You need do so very little and you will gain so very much.

Come, dance with me in the dawn of Love and Peace and together we will reform the world, remake it in the perfection of the Divine Plan.

MSI

 

Advertisements

2 thoughts on “Sanoinkuvaamattomasta kauneudesta

  1. hyvää päivää, istuin täällä tutkien mielenliikkeitäsi, kiitän sinua aktiivisuudestasi, kiitän ja kumarran. tuo mieli kotiin, sanon itselleni. kaikki tapahtuu. kaikki on liikkeessä.

    Like

    1. Minä odotan juuri nyt lentokentälle lähtöä ja tulin lukemaan omaa tekstiäni, koska en saa unta. Kehoni nukahti hetkiksi tänä yönä, mieleni ei. Kiitos Kimmo, kaikki tosiaan virtaa ja kaikella on tarkoituksensa, vaikkemme sitä heti tai koskaan mielen tasolla ymmärrä. Entä sydän?

      Like

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s